Olen viime päivinä hehkuttanut, miten ihanaa vaalikampanjointi on. Varjopuoliakin on. Somehäirintä on viime viikon aikana ottanut uusia kierroksia. Minulle on toivotettu säkkiä päähän ja toisaalta pyritty mitätöimään sukupuoleni vuoksi. Helsingin Sanomatkin uutisoi vastikään laaja-alaisesta naisiin kohdistuvasta verkkohäirinnästä.
Systemaattinen, vaientamiseen tähtäävä verkkohäirintä on vakava ilmiö ja on hyvä, että asia on vihdoin noussut enemmän julkiseen keskusteluun.
Uhkailu on väkivaltaa. Se tuntuu viiltävänä, kuin raipan iskuna. Onneksi puolueellamme on selkeät ohjeet, miten häirintätilanteissa tulee toimia ja kynnys tehdä poliisille ilmoitus on matala. Yksin ei tarvitse jäädä, asiat saadaan käsiteltyä ja keskitettyä oleelliseen: Vihreän politiikan tekemiseen.
Yksittäisten ihmisten kohdalla koen sääliä uhkailuun sortuvia kohtaan. Se osoittaa tekijän keinottomuutta saada omia tarpeitaan tyydytettyä. Uhkailemalla herättää toisessa lähinnä pelkoa, inhoa tai sääliä niin, että kuunteleminen, ymmärtäminen ja yhteyden saavuttaminen on vaikeampaa. Uhkausten lateleminen ei tuo millään tavalla esille, mitä uhkailija toivoisi elämässään olevan toisin ja miten me lähimmäiset – tai vaikkapa minä päättäjänä – voisimme siinä olla avuksi. Uhkailemalla ei tule kuulluksi, lopputulemana on vain pahan mielen levittäminen muille. Väkivallan käytösmalleja on mahdollista oppia korvaamaan rakentavammilla ja ennen kaikkea toimivammilla tavoilla.
Apua ja tukea:
Jussi-työ miehille löytämään väkivallattomia ongelmanratkaisukeinoja https://ensijaturvakotienliitto.fi/…/turvakodit-muu…/…
Ennaltaehkäisevää väkivaltatyötä naisille: https://www.mariaakatemia.fi/
Apua ja tukea 10-24 -vuotiaille: https://nfg.fi/
Apua lähisuhdeväkivaltaa tekeville: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/
Tukea ja apua sekä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa tekeville että uhreille: https://ensijaturvakotienliitto.fi/