Tässä sitä ollaan. Viimeiset pari sataa esitettä luukutettu Askistoon. Pieni sateen ripottelu ei haitannut (kun jokin vaisto oli saanut laittamaan sadetakin päälle lähtiessä). Parasta oli pitkä ja syvällinen keskustelu vanhemman askistolaisen kanssa. Koronakriisistäkin selvitään, kuten muistakin. Elämä on arvokasta, se alkaa ja päättyy joskus. Kotimatkalla Petikon kohdalla joutsenpariskunta lensi pellon yllä, kesä on nyt kauneimmillaan. Nyt minä menen lauantaisaunaan, rentoudun ja jätän vaalituloksen jännittämisen huomisiltaan.
Sinä päätät, minua voi sunnuntaina äänestää numerolla 313.